Tuijan istutus Suomessa: pieni vihreä romanssi, joka voi mennä pieleen (ja silti kannattaa) Tuija. Se sana on Suomessa vähän kuin “kesämökki” tai “sähkön hinta” – se herättää heti mielipiteitä, ja ne mielipiteet tulevat ulos ennen kuin kukaan ehtii tarjota kahvia. Yksi rakastaa, toinen vihaa, kolmas väittää vihaavansa mutta istuttaa silti, koska naapurilla on. Minä olen […]
Omenapuun istutus Suomessa: pieni kapina, iso rakkaus Omenapuun istutus Suomessa kuulostaa paperilla yksinkertaiselta. Kaivat kuopan, tunget taimen sinne, kastelukannulla päälle ja toivot parasta. Mutta oikeasti se on paljon enemmän, ja ihan vähän vähemmän, yhtä aikaa. Se on lupaus tulevaisuudelle, joka ei kysy lupaa, ja samalla se on jonkinlainen henkilökohtainen ele: minä kuulun tänne, minä haluan
Kevään työt puutarhassa – se ihana, raivostuttava alku (Suomen tavalla) Kevät Suomessa ei saavu. Se hiipii. Se ryntää. Se peruu itsensä. Se tulee taas, vähän nolona, ja heittää päälleen lumikuorrutteen ihan kuin se olisi vain vitsi. Ja joka vuosi minä lankean samaan ansaan: ensimmäinen aurinkoinen päivä ja minä olen jo polvillani pihalla, kädet mullassa, sydän
Puutarhan hoito Suomessa: multa kynsien alla, toivo rinnassa ja vähän uhmaa kevättä vastaan Minä rakastan puutarhaa, vaikka se välillä vihaa minua takaisin. Se on epäreilu suhde, vähän sellainen jossa toinen osapuoli (puutarha) tekee omat päätöksensä täysin riippumatta siitä, kuinka hellästi olen kuiskannut taimille tai kuinka paljon olen maksanut kompostimullasta. Silti palaan takaisin joka kevät. Suomessa
Peruna. Se kuulostaa arkiselta, ehkä vähän tylsältäkin, niin kuin villasukat tai verhojen pesu. Mutta sitten tulee kevät Suomessa, valo palaa yhtäkkiä takaisin kuin vanha rakastaja joka lupaa muuttua, ja sinä huomaat seisovasi multapussien äärellä rautakaupassa. Käsi hakeutuu siemenperunasäkkiin. “Otan nyt vain vähän”, valehtelet itsellesi. Ja seuraavaksi olet jo laskemassa, paljonko penkkitilaa jää, jos siirrät ne
